MIKKO KALLIO
Finlayson Art Area (FAA) -näyttelyn lehti, Galleria Himmelblau, Tampere 2019
Alkukasasta aloittaen - intuitio virittää piirustuskollaasin
Kuvataiteilija Mikko Kallion (1971) teokset perustuvat materiaaliin ja sen ominaisuuksiin, ja ne syntyvät myös materiaalien ehdoilla, vaikka valmiit teokset sisältävät mahdollisia kertomuksia. Klassisista kollaaseista tutut valmiit materiaalit, kuten sanomalehtien tekstit, kirjaimet tai kuvat eivät täytä taiteilijan teoksia. Hän pikemmin valmistaa kaiken itse.
Taiteilijan puhtain menetelmä on piirustuskollaasi, jonka monisyiset vivahteet syntyvät pelkän paperin mahdollisuuksista. Alkukasa ja -piirros ovat taiteilijan luomia lähtökohtia, joista paperi limittyy, leikkautuu, repeytyy ja yhdistyy toiseen. Materiaalista kasautuu reliefi, jonka muodostamat kukkulat tasoeroineen ovat mittakaavaltaan millimetrisen pieniä, hienovaraisia. Paperi voi olla kolmiulotteista, tuntuu Kallio todistavan kollaaseillaan. Pintamuotoja rikastuttavat yksityiskohtaiset tekstuurit, joita taiteilija toteuttaa lyijykynä- ja grafiittikynillä, musteen juoksevina sävystöinä ja massoina sekä akvarellin värittäminä. Valöörit painuvat maan alle muodostaen murretun maanläheisen maailmansa. Ollaan maan ja taivaan välitilassa - toisaalla. Teoksessa Vauvan esittelijä (2019) figuuri juurtuu elolliseen universumiin - ihmisiin, eläimiin ja kasveihin - kaikkiin tasavertaisesti.
Taidehistoriallisesti tulkiten Mikko Kallion teokset voisivat olla synteesi kahden vastakkaisen suuntauksen sisällöistä ja elementeistä. Aivan kuin toisiaan hylkivät kuvamaailmat löytäisivät hänen teoksissaan sovun. Yhtäältä Kallion materiaaliestetiikka sointuu informalistiseen tekstuurimaalaukseen ja korkeisiin haute patê -massoihin erityisesti suurikokoisissa maalauksissa. Maanläheiset sävyt ja karheat moreenirakenteet ovat kansainvälisen suuntauksen mukaisesti tekstuuripintoja. Toisaalta taiteilija muistuttaa konstruktiivisesta otteestaan: ”Rakennan kuvapintaa paloista ja elementeistä, poistan ja lisään sen mukaan mitä kuva vaatii”. Vaikka pinta rakentuu konstruktiivisesti, intuitio johtaa työskentelyä. Löydetyt esineet ja kierrättäminen juurtuu ready-made - estetiikan esinesommitelmiin.
FAA 2019 sisältää tamperelaistaiteilijalta sarjan paperipohjaisia kollaaseja, joiden mittakaava on pieni. Taiteilija rakentaa näyttämömäisen tilan, palapelin joka rikkaudessa ja monimuotoisuudessaan sisältää hämmästyttäviä tekstuurimaailmoja. ”Prosessit ovat pitkiä, saatan palata vuosien ajan yhteen teokseen. Näen aina mahdollisuuksia jatkaa teosta”, Kallio kuvailee. Pienten teosten ohessa näyttelyssä on suuria maalauksellisia teoksia, joiden materiaaleistä löytyy kaikkeuden skaala: orgaanisen hiekan lisäksi pintaan on kiinnittynyt valmisesineitä, puolikas kitaraa tai pala haravaa. Löydetty materiaali esittää tärkeää roolia.
Kallion työskentelyn taustalla on outsider-taide, vaikka hän ei oikeastaan ammattitaiteilijana kuulu siihen. Hän on kouluttautunut taiteilija, joka kiinnittyy niiden taiteilijoiden jatkumoon, joiden työskentely sisältää ihmettelyä ja leikkiä - sisäisen lapsen iloa ja uteliaisuutta. Hänen hahmonsa ovat dynaamisia kulkijoita, joiden yhtenä tehtävänä on muokata uudelleen maskuliinisuuden mallia.
Maaria Salo
Finlayson Art Area (FAA) -näyttelyn lehti, Galleria Himmelblau, Tampere 2019
Alkukasasta aloittaen - intuitio virittää piirustuskollaasin
Kuvataiteilija Mikko Kallion (1971) teokset perustuvat materiaaliin ja sen ominaisuuksiin, ja ne syntyvät myös materiaalien ehdoilla, vaikka valmiit teokset sisältävät mahdollisia kertomuksia. Klassisista kollaaseista tutut valmiit materiaalit, kuten sanomalehtien tekstit, kirjaimet tai kuvat eivät täytä taiteilijan teoksia. Hän pikemmin valmistaa kaiken itse.
Taiteilijan puhtain menetelmä on piirustuskollaasi, jonka monisyiset vivahteet syntyvät pelkän paperin mahdollisuuksista. Alkukasa ja -piirros ovat taiteilijan luomia lähtökohtia, joista paperi limittyy, leikkautuu, repeytyy ja yhdistyy toiseen. Materiaalista kasautuu reliefi, jonka muodostamat kukkulat tasoeroineen ovat mittakaavaltaan millimetrisen pieniä, hienovaraisia. Paperi voi olla kolmiulotteista, tuntuu Kallio todistavan kollaaseillaan. Pintamuotoja rikastuttavat yksityiskohtaiset tekstuurit, joita taiteilija toteuttaa lyijykynä- ja grafiittikynillä, musteen juoksevina sävystöinä ja massoina sekä akvarellin värittäminä. Valöörit painuvat maan alle muodostaen murretun maanläheisen maailmansa. Ollaan maan ja taivaan välitilassa - toisaalla. Teoksessa Vauvan esittelijä (2019) figuuri juurtuu elolliseen universumiin - ihmisiin, eläimiin ja kasveihin - kaikkiin tasavertaisesti.
Taidehistoriallisesti tulkiten Mikko Kallion teokset voisivat olla synteesi kahden vastakkaisen suuntauksen sisällöistä ja elementeistä. Aivan kuin toisiaan hylkivät kuvamaailmat löytäisivät hänen teoksissaan sovun. Yhtäältä Kallion materiaaliestetiikka sointuu informalistiseen tekstuurimaalaukseen ja korkeisiin haute patê -massoihin erityisesti suurikokoisissa maalauksissa. Maanläheiset sävyt ja karheat moreenirakenteet ovat kansainvälisen suuntauksen mukaisesti tekstuuripintoja. Toisaalta taiteilija muistuttaa konstruktiivisesta otteestaan: ”Rakennan kuvapintaa paloista ja elementeistä, poistan ja lisään sen mukaan mitä kuva vaatii”. Vaikka pinta rakentuu konstruktiivisesti, intuitio johtaa työskentelyä. Löydetyt esineet ja kierrättäminen juurtuu ready-made - estetiikan esinesommitelmiin.
FAA 2019 sisältää tamperelaistaiteilijalta sarjan paperipohjaisia kollaaseja, joiden mittakaava on pieni. Taiteilija rakentaa näyttämömäisen tilan, palapelin joka rikkaudessa ja monimuotoisuudessaan sisältää hämmästyttäviä tekstuurimaailmoja. ”Prosessit ovat pitkiä, saatan palata vuosien ajan yhteen teokseen. Näen aina mahdollisuuksia jatkaa teosta”, Kallio kuvailee. Pienten teosten ohessa näyttelyssä on suuria maalauksellisia teoksia, joiden materiaaleistä löytyy kaikkeuden skaala: orgaanisen hiekan lisäksi pintaan on kiinnittynyt valmisesineitä, puolikas kitaraa tai pala haravaa. Löydetty materiaali esittää tärkeää roolia.
Kallion työskentelyn taustalla on outsider-taide, vaikka hän ei oikeastaan ammattitaiteilijana kuulu siihen. Hän on kouluttautunut taiteilija, joka kiinnittyy niiden taiteilijoiden jatkumoon, joiden työskentely sisältää ihmettelyä ja leikkiä - sisäisen lapsen iloa ja uteliaisuutta. Hänen hahmonsa ovat dynaamisia kulkijoita, joiden yhtenä tehtävänä on muokata uudelleen maskuliinisuuden mallia.
Maaria Salo